Viikonloppu meni jouluruokia mässäillessä. Mummu pyysi porukat kokoon, koska emme ole jouluna maisemissa, niin vietimme nyt pikkujoulua yhdessä. Ah, tulikin syötyä rosollia, lanttulaatikkoa sekä kinkkua monta lautasellista...
Koira herätti minut tänään aamulla 5.45 vinkumalla ulos. Nousin päästämään sen pihalle. Kömmein sen jälkeen vielä sänkyyn, mutten saanut enää unta. Makoilin puolisen tuntia miettien erinnäisiä asioita. Mietin kovasti myös laihdutusta. Päätin haudata "kaamosmasennuksen" ja tarttua taas kerran toimeen. Kovana tavoitteena on laihtua 500 g viikossa. Tällä konstilla olisin kesäkuussa, huonolla matikkapäälläni laskettuna, noin 12 kiloa kevyempi. Annan itselleni 2 kiloa anteeksi eli kesäkuun alussa laardia TÄYTYY olla lähtenyt 10 kiloa. En halua viettää ensi kesää lähimainkaan satakiloisena könttinä!
Aamulla kun kävin vaa'alla lukemat olivat taas erittäin epämiellyttävät: 100,4. Olen seilannut tässä 99,8 - 100,8 väliä jo jonkun tovin, mutta nyt tuli siis stoppi. Jottei tuo kymppikilon pudottaminen tuntuisi liian suurelta urakalta, niin otan välitavoitteeksi 5 kiloa viikkoon 9 mennessä.
En tiedä miksi olen lyönyt kaiken taas aivan lekkeriksi, vaikka voin silloin niin henkisesti kuin fyysisestikin todella huonosti. Hirveä himo laihtua, mutten tee asialle mitään muuta kun voivottelen. Jätän liikunnat väliin ja poden siitä huonoa omaatuntoa ja niskatkin on aivan jumissa. Nyt siis otan niskasta kiinni ja aloitan uuden tsempin ja elämän!!! Vaikka kuinka väsyttäisi lähteä liikkumaan, niin yritän muistella sitä mukavaa tunnetta, joka liikuntasuorituksen jälkeen kropan ja mielen valtaa...
Kommentit